Otsikossa ei siis ollut mitään uutta. En ole kai muutenkaan pitkään
aikaan laittanut kuvia, jospa viikonlopun aikana saisin jotain keväistä
kuvattua. Pitäisi kai tuo yläreunan kuvakin vaihtaa keväisempään...
Olipa muuten kiva huomata tuolta kommenteista, että Kristiina
ainakin oli huomannut poissaoloni. Mitään ongelmia mahan kanssa ei siis
ole vielä ollut, mitä nyt pientä säikyttelyä välillä. Kerran pari on
vatsaa korventanut tuolta alhaalta oikealta, samasta paikasta siis
mistä viime odotuksessakin. Silloinhan epäilivät vanhan haavakohdan
mahdollisesti repeävän, mutta sektion jälkeen tiedettiin kipujen
johtuneen valtavista lantion alueen suonikohjuista. En oikein tiedä
pitäisikö olla helpottunut vai ei. Taidankin kysyä tuota ensi kerralla
kun menen äitipolille kahden viikon kuluttua.
Silloin pääsen myöskin diabeteshoitajan juttusille. Tähän asti olenkin
joka odotuksessa ollut 'vain dieetillä' ja vieläpä hyvin hatarin
ohjein. Ekassa odotuksessa kun pissassa alkoi olla sokeria siinä 30
raskausviikon tienoilla, niin terkkarin ohje oli vain jättää kaikki
sokeri pois. Niinpä minä jätin sokerin pois kahvista, enkä tosiaan
syönyt yhtään makeaa loppuodotuksen aikana. Mutta kaikkea muuta kyllä
söin =). Kahvin kanssahan sai sitten syödä vaikka pitsaa tai
croissantteja, kunhan pysyin erossa sokerista. Niin ja joinhan sitten
tuoremehua, kun en enää limsaa voinut juoda. En voi sietää
light-limuja! (Anniina muuten painoi 4580g...) Toisessa odotuksessa
tiesin jo, että dieetin pitäisi olla myöskin vähärasvainen, eikä se
sokeri niin iso peikko ole. Niinpä söin kaikinpuolin vähemmän ja
harkitummin, mutta lipsuin sitten esim. jäätelön seuraan ehkä kerran
viikossa... (Linnea painoi 3430g)
Kolmannessa tiesin jo kaikki säännöt, mutten millään saanut itseäni
noudattamaan dieettiä kuin ehkä viisi päivää viikossa. Viikonloppuna
repsahdin täysin. Ja odotuksen loppuvaiheille osui sitten joulukin
suklaineen... Viimeiset kolme viikkoa makasin kuitenkin sairaalassa
hepatoosin vuoksi, joten olin sitten sekä diabetesdieetillä, että
täysin rasvattomalla ravinnolla sappihappojen hipoessa taivaita. (Ahtin
paino oli 4630g) Neljännen kanssa en myöskään ollut missään suhteessa
tarkka, mutta sokerirasituskokeessakaan en tainnut jäädä yhdestäkään
arvosta kiinni. (Helinä painoi 3270g)
Niin tällä kertaa pääsen tosiaan aivan asiantuntijan kanssa
keskustelemaan syömisistäni. Ette usko kuinka vaikeaa on yrittää syödä
muutaman tunnin välein jotain. Tai kai se onnistuisi jos ei tarvitsisi
tehdä mitään muuta kuin katsella kelloa ja syödä. Mutta minä ainakin
tunnun olevan menossa viemään lapsia tai hakemassa tai kaupassa tms.
aina kun pitäisi syödä. Ja iltaruuankin olen tottunut tekemään vasta
kuudeksi, usein syömme vasta lähempänä seitsemää. Sen jälkeen en siis
enää mussuta mitään. Mutta nyt pitäisi syödä aikaisemmin ja sitten
vielä iltapala. Huh. Verensokerimittarilla olen seuraillut nyt arvojani
jo toista kuukautta ja hyvältä ne ovat näyttäneet. Tähän päivään asti.
Vaikka olen syönyt selvästi isompia annoksia mitä saisin (vastaavasti
sitten harvemmin), niin sokerit ovat laskeneet hyvin. Mutta tänä aamuna
paukahti heti paastoarvo yli sallitun ja niinpä kävi myös aamupalan
jälkeen. Yritän siis olla tarkempi.
Ja sokereista paasatessani unohdin mitä tänne tulin edes kirjoittamaan. Pakko siis jättää seuraavaan kertaan =)
torstai, 4. toukokuu 2006
Kommentit