Otsikossa ei siis ollut mitään uutta. En ole kai muutenkaan pitkään aikaan laittanut kuvia, jospa viikonlopun aikana saisin jotain keväistä kuvattua. Pitäisi kai tuo yläreunan kuvakin vaihtaa keväisempään...

Olipa muuten kiva huomata tuolta kommenteista, että Kristiina ainakin oli huomannut poissaoloni. Mitään ongelmia mahan kanssa ei siis ole vielä ollut, mitä nyt pientä säikyttelyä välillä. Kerran pari on vatsaa korventanut tuolta alhaalta oikealta, samasta paikasta siis mistä viime odotuksessakin. Silloinhan epäilivät vanhan haavakohdan mahdollisesti repeävän, mutta sektion jälkeen tiedettiin kipujen johtuneen valtavista lantion alueen suonikohjuista. En oikein tiedä pitäisikö olla helpottunut vai ei. Taidankin kysyä tuota ensi kerralla kun menen äitipolille kahden viikon kuluttua.

Silloin pääsen myöskin diabeteshoitajan juttusille. Tähän asti olenkin joka odotuksessa ollut 'vain dieetillä' ja vieläpä hyvin hatarin ohjein. Ekassa odotuksessa kun pissassa alkoi olla sokeria siinä 30 raskausviikon tienoilla, niin terkkarin ohje oli vain jättää kaikki sokeri pois. Niinpä minä jätin sokerin pois kahvista, enkä tosiaan syönyt yhtään makeaa loppuodotuksen aikana. Mutta kaikkea muuta kyllä söin =). Kahvin kanssahan sai sitten syödä vaikka pitsaa tai croissantteja, kunhan pysyin erossa sokerista. Niin ja joinhan sitten tuoremehua, kun en enää limsaa voinut juoda. En voi sietää light-limuja! (Anniina muuten painoi 4580g...) Toisessa odotuksessa tiesin jo, että dieetin pitäisi olla myöskin vähärasvainen, eikä se sokeri niin iso peikko ole. Niinpä söin kaikinpuolin vähemmän ja harkitummin, mutta lipsuin sitten esim. jäätelön seuraan ehkä kerran viikossa... (Linnea painoi 3430g)
Kolmannessa tiesin jo kaikki säännöt, mutten millään saanut itseäni noudattamaan dieettiä kuin ehkä viisi päivää viikossa. Viikonloppuna repsahdin täysin. Ja odotuksen loppuvaiheille osui sitten joulukin suklaineen... Viimeiset kolme viikkoa makasin kuitenkin sairaalassa hepatoosin vuoksi, joten olin sitten sekä diabetesdieetillä, että täysin rasvattomalla ravinnolla sappihappojen hipoessa taivaita. (Ahtin paino oli 4630g) Neljännen kanssa en myöskään ollut missään suhteessa tarkka, mutta sokerirasituskokeessakaan en tainnut jäädä yhdestäkään arvosta kiinni. (Helinä painoi 3270g)

Niin tällä kertaa pääsen tosiaan aivan asiantuntijan kanssa keskustelemaan syömisistäni. Ette usko kuinka vaikeaa on yrittää syödä muutaman tunnin välein jotain. Tai kai se onnistuisi jos ei tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin katsella kelloa ja syödä. Mutta minä ainakin tunnun olevan menossa viemään lapsia tai hakemassa tai kaupassa tms. aina kun pitäisi syödä. Ja iltaruuankin olen tottunut tekemään vasta kuudeksi, usein syömme vasta lähempänä seitsemää. Sen jälkeen en siis enää mussuta mitään. Mutta nyt pitäisi syödä aikaisemmin ja sitten vielä iltapala. Huh. Verensokerimittarilla olen seuraillut nyt arvojani jo toista kuukautta ja hyvältä ne ovat näyttäneet. Tähän päivään asti. Vaikka olen syönyt selvästi isompia annoksia mitä saisin (vastaavasti sitten harvemmin), niin sokerit ovat laskeneet hyvin. Mutta tänä aamuna paukahti heti paastoarvo yli sallitun ja niinpä kävi myös aamupalan jälkeen. Yritän siis olla tarkempi.

Ja sokereista paasatessani unohdin mitä tänne tulin edes kirjoittamaan. Pakko siis jättää seuraavaan kertaan =)