Vapun aatonaattonako viimeksi kirjoitin? Eipä ole ihmeitä tapahtunut sen jälkeen. Aatto meni kuumeisten lasten kanssa kotosalla ja illalla kävimme Anniinan kanssa päivystyksessäkin. Tulehdus oli korvassa ja nielussa. Lääkäri varoitteli kurkkupaiseesta ja kehotti tulemaan herkästi uudelleen jos kipu jatkuu.

Tiistaina Linnea ja Ahti alkoivat jo olla paremmassa kunnossa, mutta Anskulla kova kurkkukipu tosiaan jatkui ja nieleminen oli hankalaa. Päätimme siis mennä uudestaan näytille. Päivystyksessä oli sama lääkäri, joka päätti laittaa meidät eteenpäin näytille keskussairaalaan, koska epäili paisetta kurkussa. Järjestin sitten äkkiä lapset hoitoon, Ahti jäi isin kanssa kylvöille ja Linnea ja Helinä menivät Raija-mummulle. Anniinan ja Ilonan kanssa lähdimme kotiin pakkaamaan. Tilasimme taksin ja lähdimme kohti Poria. Taksissa sitten huomasin, että enhän minä saanut terveyskeskuksesta kuin lähetteen mukaani ja kuski neuvoi, että pyydän sitten taksilapun keskussairaalan lääkäriltä kun pääsemme kotiin. Ok. Köyhdyin siis väliaikaisesti 90 euroa.

Keskussairaalalla jouduttiin tietenkin odottelemaan. Ilona kitisi ja Anniina taasen sanoi kurkun lakanneen sattumasta. Eikä ihme, ottihan hän juuri lähtiessämme buranan kipulääkkeeksi. 1,5 tunnin odottelun jälkeen lääkäri oli saapunut paikalle ja otti meidät vastaan. 'Hyväkuntoinen tyttö' oli ensimmäinen kommentti, jonka häneltä kuulin. Seuraavaksi sitten ronkittiin kurkkua, eikä välitetty lapsesta lainkaan. Nuori mieslääkäri naureskeli vain koko ajan, ettei tämä satu, älä viitsi. Korviin ei nähnyt ennen kuin oli putsannut niistä vaikkua pois. Sitä otettiin ensin vanupuikolla, sitten imulla ja lopuksi taas puikolla. Anniina itki tuolilla ja hoitaja piti päästä kiinni. Tuolilla piti olla pää taitettuna taaksepäin ja Anniina itki, ettei pysty hengittämään. Eivät viitsineet edes antaa hetkeä rauhoittua, vaan toimenpide tehtiin äkkiä valmiiksi. Minä en muuten itse pysty esim. kampaajalla pesutuolissa hengittämään kunnolla, joten ymmärrän Anniinaa hyvin.

Ja mihin tulokseen lääkäri tuli? No tyttöhän on aivan terve. Nielu vain punoittaa vähän, ei suurentuneita rauhasiakaan, korvatkin aivan terveet. Ei sanaakaan siitä kohonneesta crp:stä (yli 50). Kotiin vaan ja kai sen kuurin nyt voisi silti syödä loppuun. Ok. Entäs se taksilappu? Ei tipu. Lappu annetaan sellaisille potilaille, jotka eivät pysty käyttämään julkisia liikennevälineitä. Mutta kun meille ei kulje julkisia välineitä! Ei auta, se on kuuulemma minun ja Kelan välinen asia.

Minä siitä sitten ulos huoneesta ihan pökerryksissä. Hoitajan tullessa ulos tarkistan vielä, ja tosiaan hän ei voi sitä lappua kirjoittaa (huoneessa hän jo sanoi sellaisen kirjoittavansa, mutta ei kuulemma enää voi, kun lääkäri sen kielsi) ja tilaa kyllä meille taksin ihan oven eteen. Ilonahan oksensi juuri mahansa tyhjäksi kun meitä huudettiin vastaanotolle ja siinä kastuivat hänen ulkovaatteensa. Minulla oli siis mukanani kuumeinen 8-vuotias (lääkkeillä siis laskettu 38,6 asteesta) ja 9-kuinen vauva kantokopassa ilman haalaria, olkalaukussa kaikki pariksi päiväksi tarvitsemamme korvikemaidot, vaipat, tuttipullot, astmalääkkeet Anskulle ja itselleni ym. ja olkalaukkuni. Miksi ihmeessä emme menneet pyhäpäivänä myrskytuulessa linja-autopysäkille iltaseitsemältä odottelemaan seuraavaa vuoroa Porin keskustaan ja sieltä Huittisiin, josta ei mene yhtään autoa meille kotiin päin (yli 10km matka)?!!!

Kotona yritin vielä selvitellä asioita ja sain hoitajan puhelimeen. Puhuimme pitkään (taisin itkeäkin kiukusta ja harmistuksesta) ja hän suositteli ottamaan yhteytta potilasasiamieheen. Huomenna teen sen varmasti. Muistuttakaa minua ystävät, jos en muuten muista. Lääkäri vaikutti aivan siltä, kuin olisi ollut meidän vikamme, että hänen vapunviettonsa keskeytettiin. Vaikka hänet oli siis hälytetty paikalle jo meitä edeltävän potilaan vuoksi. Kovin oli siis kiire takaisin vapunviettoon. Lisäksi tuntui kuin hän olisi kostanut hälytyksen henkilökohtaisesti minulle kun jätti antamatta sen taksilapun. Onneksi tilillä oli se taksien viemä reilu 180 euroa. Mitähän muuten olisin tehnyt?


Eilen varasin vielä ajan omalle lääkärillemme. Muutenhan minulla oli vain yhden lääkärin arvio toisen arviota vastaan. Oma lääkärimme huomasi myös korvien olevan terveet. Nielukipu kuulemma helposti heijastaa kovaa särkyä myös korviin. Suurentuneet rauhaset hän totesi ja senkin, että nielussa se tulehdus on ollut ja nyt se on lääkkeillä jo parantumassa. Antoipa vielä vinkin, että puolessa välissä kuuria kannattaa vaihtaa hammasharjaa ja käsipyyhettä, ettei pöpö pääse iskemään takaisin. Jee. Vastahan se pöpö kävi 4/5 lasta läpi. Ahti taisi ainoana selvitä ilman nielutulehdusta.

Eilen Anniinalla oli lämpöä enää 37,5 astetta, mutta tänään pidin tytön vielä pois koulusta. Huomenna sitten alkaa taas normaali päivärytmi kun pienetkin menevät hoitoon ja Lilli eskariin. Ilonan kanssa menemme huomenna hakemaan antibioottipiikin apteekista ja lääkärille sitten pistettäväksi. On tyttö niin räkäinen ja rohiseva, eikä se nyt käy kun on varattuna aika ensi keskiviikoksi sinne korvien putkitukseen. Onneksi tuo ihana lääkärimme suostui ehdotukseeni piikkinä pistettävästä ab:sta, ettei mene maha sekaisin kuurista. Muutenkin jätimme juuri tänään hirvenlihan tauolle ripulin vuoksi. Johan sitä meni neljänä päivänä. Jahka saan tytön vatsan kuntoon, niin yritän vielä uudestaan hirveä enkä luovuta näin helpolla.

Jäi muuten tuolta vastaamatta noihin vanhoihin kommentteihin, yritän käydä siellä nyt. Kysyjät huomio, kannattaa käydä vilkaisemassa.