Ei voi olla totta, että taas huomenna on perjantai! Ja minulla kun oli viime perjantain päivitys kesken ja teksti tallennettuna, mutta en kyllä sitä enää nyt ala tänne laittamaan. Koko päivä meni kuitenkin ajellessa ympäriinsä, vaikka lapsista pari oli hoidossakin 9-15. Kummasti nuo kylvötouhut verottavat minunkin aikaani, vaikken itse peltotöitä teekään. Ruokia ja eväitä pitää kuitenkin kuskata pelloille tai muuten ajoittaa sopivasti sellaiseen väliin kun mies on siirtymässä pellolta toiselle. Ja välillä olen kuskannut miestä pellolle tai pois, kun ovat siirtäneet siemenkärryjä tai kylvökonetta seuraavaan paikkaan. Lisätään tähän vielä normaalit kerho- ja koulukyydit ja tiedätte mitä olen viimeisen viikon tehnyt. Ai niin, mainitsemisen arvoista on ehdottomasti se, että olen siivonnut! Pessyt oikein lattiankin!  (tosin vain näistä yleisistä tiloista, lasten huoneet ja meidän makuuhuoneemme odottaa seuraavaa inspiraatiota...)

Kylvöt saatiin päätökseen eilen. Lähdimme aamulla aikaisin kohti Tamperetta pikkutyttöjen kanssa. Ilonalle tehtiin korvien putkitus ja Helinältä poistettiin kitarisa ja puolet nielurisoista. Odotettavissa siis vähemmän infektioita, toivottavasti ainakin. Ilona toipui hetkessä herättyään ja saatuaan vihdoin vatsan täyteen maitoa, mutta Helinällä kesti sitten kauemmin. Ongelmaksi muodostui silmät, joita aluksi maanittelimme tyttöä avaamaan. Puolisen tuntia heräämisensä jälkeen Helinä avasikin silmänsä ja säikähti pahasti, kun silmät katsoivatkin vielä jonnekin aivan kieroon ja ylöspäin. Sen jälkeen oltiinkin silmät kiinni ja välillä Helinä valitti, että silmiin sattuu ja yritti hieroa niitä. Erityisesti oikea silmä näytti vuotavan. Anestesialääkäri kävi siinä välillä juttelemassa ja lopulta päädyimme tiputtamaan oikeaan silmään puudutustipan. Se ei tilannetta kuitenkaan auttanut, vaan silmät pysyivät kiinni. Lääkäri meinasikin, että kyse olisi vain tahdonvoimasta ja saimme lähteä kotiin.

Loppupäivä olikin hassu, kun passasin silmät kiinni olevaa Helinää, annoin kaakaotakin nokkamukista. Suurimman osan illasta Helinä istui sohvalla silmät kiinni ja jutteli välillä jotain, välillä kai vain kuunteli meitä mjuita. Erkki oli vielä kylvämässä viimeisiä rypsimaita ja ojanreunoja. Laitoin pienet ajoissa nukkumaan, Helinä menikin meidän sänkyymme keskipaikalle, että saisin yöllä vahdittua. Eipä siinä kyllä paljon vahtimista ollut, hyvin tyttö nukkui kun sai pari kertaa kaakaota. Kerran pyysi myös jäätelöä, mutten jaksanut lähteä hakemaan, vaikka nälkäänsä kai sitä pyysi. Niin ja ne silmät sitten aukesivat yöllä kun ekan kerran heräsi. Minä tietty huomasin heti, että ovat auki, mutta Helinä vasta hetken päästä ja huusikin minulle keittiöön ihan innoissaan, että: Äiti, mun silmät on auki! Pimeässä huoneessa saikin katseltua hetken, mutta kyllä se oikea silmä vuosi ihan norona läpi yön.

Aamulla sitten herättiinkin silmät auki, mutta kohta keittiön pöydässä alkoi taas valitus, että silmiin sattuu. Ja taas oli tyttö silmät kiinni! Minä aloin jo ehdotella, että nyt lähdetään jonnekin lääkäriin näytille ja kas, silmät aukesivat taas. Ajattelin kyllä, etten saisi noin uhkailla, kun se silmä oli todella vetistävä, punainen ja turvonnutkin. Mutta niin vain silmä pysyi auki. Soitin sitten Mehiläiseen eiliselle anestesialääkärille ja neuvottelun tuloksena hän soitti meille apteekkiin reseptin ab-silmätipoille.

Kivasti Helinä on siis silmää lukuunottamatta toipunut. Ruokaa ei kyllä ole juuri mennyt, kaakaota senkin edestä ja paljon jäätelöä. Kurkkua ei typy ole valittanut kertaakaan, kotimatkallakin yski kun yskitti, mitä aikuinen ei uskoakseni tekisi risaleikkauksen jälkeen. Tänään olen antanut vielä kipulääkkeitä ja aion antaa huomennakin, mutta ehkä annan jo syödä jotain muutakin kuin liemiä. Tänään ehti syödä jäätelötötteröstään vähän vohvelia, vaikka varta vasten kielsin.

Jäätelöä syötiin siis kauppareissulla ensin jäätelökioskista ja vielä kaupasta toin toisen. Samalla reissulla haettiin kerholaiset ja eskarit. Kotona tein pikakeittoa, päivitän ohjeen Suursyömäreihin myöhemmin. Keittoa soseutin sauvalla Helinälle, muttei näyttänyt juuri maistuvan. Katsokaas minkä näköinen poika tuli illalla isin kanssa kotiin.




Olivat olleet pajalla mönkijää korjaamassa. Ja sen kyllä huomaa, etenkin farkkujen polvista! Hommien jälkeen olikin nälkä ja sitten suunnistimme ihan koko perheen voimin jäätelökioskille. Vaikka minä en tällä kertaa syönyt tötteröä, vaan hain kylältä uuden pyöräni (sivulla 5 se vihreä!). Kotiin polkiessa sain kulutettua aikaa 35 minuuttia ja kilokaloreita paloi reilut 250. Vaan mihinköhän olen hukannut kypäräni? Viime kesänä en pyöräillyt, kun olin raskaana, joten se on ollut piilossaan kaksi vuotta. Taitaa olla parempi ostaa uusi.

Nyt keskityn euroviisujen semifinaaliin, jääkiekossahan otettiin jo voitto kotiin! Öitä!

(Lisäys: sain Tarjan blogista voittamani paketin jo edellispäivänä, mutten muistanut kuvata sitä tänäänkään. Yritän laittaa kuvia siitä huomenissa. Ja luultavasti laitankin, enhän voi koskea siihen sisältöön ennen kuvaamista...)