Eiliset myyjäiset
olivat aika lailla onnistuneet. Aamulla tosin ehdin kokea kauhun hetkiä
kun hain appiukolta Hiacen lainaan. Minun piti olla puoli ysiltä
koulullamme hakemassa myyntipöytiä kyytiin, joten lähdimme lasten
kanssa kahdeksan jälkeen kotoa liikkeelle. Matkaa ei ole kuin
kilometri, joten taisin ottaa tuon lähtöajan hieman liian rennosti.
Heti kotipihassa huomasin, että maa on ihan peilijäässä. Ajelimme siis
mummolaan ja vein kaksi lasta sisälle. Appiukkoa ei vaan näkynyt
missään ja anoppi sieltä heräili ottamaan lapset vastaan. Ok, appi on
siis töissä, eikä tulekaan näyttämään minulle autosta mitään niksejä,
ajattelin ja menin itse hakemaan autoa pimeästä katoksesta. Olipa
mielenkiintoista kiivetä sinne kuskin paikalle, kun edes sisävalo ei
syttynyt ovea avatessa. Tunnustelin sitten, etten istu minkään päälle
ja löysin haparoimalla avaimen. Diesel. Hehkutus. Haa, muistan kyllä
mitä pitää tehdä. Väänsin avaimesta ja kun hehkutusvalo sammui yritin
startata. Ei mitään toimintaa. Hmm. Mitäs nyt on pielessä? Uusi yritys
ja lisää mietintää... Välillä piti huutaa lapsille, että menkää nyt
joku sinne Helinän kanssa autoon, ettei sen tarvi siellä yksin huutaa,
kun on kiinni penkissään. Sitten uusi keskittyminen autoon. Joo.
Tässähän on vaihteet ja kytkin, siispä kytkin pohjaan käynnistäessä.
Omassa autossa on viimeksi ollut käsivaihteet joskus reilut viisi
vuotta sitten... Johan käynnistyi. Sitten peruuttaen pitkä matka
pihasta pois, eikä peilit näytä lainkaan sinne minne pitäisi. Onneksi
sekin sujuu kuskin ovea auki pitäen ja siitä katsoen.
Sitten kello olikin jo aivan liian paljon. Äkkiä kaikki kamat ja pari
lasta kyytiin ja liikkeelle. Aikamoista opettelua vaativat käsivaihteet
ihan peilijäätä olevalla tiellä. Ei täällä maalla mitään
hiekoitusautoja näy kuin kerran talvessa. Omillaan on pärjättävä
joskus auraustenkin suhteen. Maanantaina alkanut lumipyrykin käytiin
lopulta vasta keskiviikkona puoliltapäivin auraamassa pois. Siihen asti
piti luottaa nelivetoon ja kuluttaa hillittömästi bensaa kun pakko oli
kylällä käydä.
Niin sinne koululle olin siis menossa, matkaa on sellaiset 9km. Pari
kertaa yllätyin matkalla, kerran kohdassa, jossa on ysikympin mutka ja
ajattelin vaihtaa kakkoselle, että menen sen hitaammin. Ajovauhtina oli
muuten n. 40km/h, joten mikään iso pudotus ei vauhtiin tullut, mutta
Hiacen kakkosvaihteelle sekin oli liikaa ja perähän lähti heti irti.
Äkkiä painoin kytkimen pohjaan, onpa sekin opittuna jossain
selkäytimessä, ja korjausliikkeillä sain auton hallintaani. Seuraaviin
mutkiin ja käännöksiin hidastinkin sitten ajoissa ja pidin vauhdin
hitaana ennen kakkoselle vaihtamista. Koululle johtavan tien jyrkkä
mäki oli myös yllätys, sen menin sutien ylös. Pääsin sentään.
Pöydät saimme Saulin kanssa helposti kyytiin ja sitten lähdinkin kylää
kohti. Eipä ole sekään matka tuntunut koskaan niin pitkältä. Kamalaa
jurnuttamista jäätiellä vieraalla autolla ja oli vielä mahdoton kiire.
Myyjäiset pidettiin pitkään tyhjänä olleen marketin tiloissa ja aika
kuhina siellä kävi kun pöytiä veimme sisälle. Omasta porukastammekin
oli jo moni paikalla odottamassa myytävien tuotteidensa kanssa.
Myyjäisten piti alkaa 10.00, mutta kyllä siellä näytti kulkevan
ostajiakin joukossa, vaikka suurin osa myyjistä vasta pystytti
pöytiään. Minä kävin vielä viemässä ne kaksi autossa odotellutta lasta
siskolleni hoitoon ja palasin sitten myyntipöydän taakse.
Koko myyjäisaika meni nopeasti ja kauppa kävi hyvin. Yhdeksästä
pipostani kuusi meni kaupaksi. Sain myös kaksi tilausta pipoista, kun
asiakkaalle sopivia värejä/kokoja ei enää ollut. Ja jätin parille
asiakkaalle 'käyntikorttini'. Puoli kahdelta kävin hakemassa lapset
hoidosta ja vein Linnean esiintymään päiväkotikavereidensa kanssa
ulkolavalle, jossa joulukadunavajaiset jatkuivat. Sitten pikaisesti
tonttuleikkien jälkeen juoksimme takaisin kadun toiselle puolelle,
jossa muut olivatkin jo pakanneet minulle pöydät autoon.
Koululle ajoinkin jo ihan tottuneesti, tosin tiekin oli paikoin
pehmennyt, eikä siis ollut niin liukas. Liukkaita paikkoja oli
kuitenkin vielä suhteessa enemmän, joten varovainen piti olla koko
ajan. Tuossa matkan aikana lapsetkin nukahtivat ja nukkuivatkin sitten
mummolaan asti. Sain jopa käydä sisällä hakemassa hoidossa olleet
lapset ihan rauhassa, kumpikaan autossa nukkuneista ei herännyt.
Herätys oli edessä tietty pian, kun lapset piti siirtää omaan autoon.
Olipa ihanaa istua oman auton rattiin!
Ja ihanaa oli saada kotona kahvia ja sämpylöitä mahaan. Aamuseitsemältä
olin syönyt aamupalan ja seuraava kerta olikin puoli neljältä. Eipä
yleensä veny välit näin pitkiksi.
Illan piti olla rentouttava, sillä olin jonkin verran stressannut
itseäni noilla myytävillä pipoilla. Otinkin ihan lunkisti ja tämä oli
tulos
Tässä
on siis toinen niistä minulta tilatuista pipoista tulossa pian
pesuvalmiiksi. Ja kyllä, ilta oli silti todella rentouttava. Sain
paljon vauhdikkaammin kudottuakin, kun ei ollut mikään pakko tehdä
tuota pipoa heti valmiiksi. Taitaa tilaaja olla ihmeissään kun
toimitankin valmiin pipon jo maanantaina. Harmin paikka vaan, että olen
laistanut jo toista viikkoa siivoamisesta ja nyt on sitten pakko alkaa
hommiin. Huomenna olisi sitten PartyLite-kutsut illalla ja täällä
pitäisi olla sen näköistä että kehtaa ottaa vieraita vastaan. Onneksi
lapsilla on hoitopäivä! Ja eikun hommiin...
Lisäys: Pitihän mun vielä mainostaa, kun eksyin eilen aivan ihanaan lankakauppaan. Siis netissä. Yöllä. Kiitos jonkun (hyvä muisti mulla)
linkin pääsin tilaamaan lisää lankaa. Ja mitäpä muutakaan kuin huopuvaa
villalankaa, Istexin Létt-Lopia. Monta eri väriä on tulossa, jippii!
sunnuntai, 4. joulukuu 2005
Kommentit