Eiliset myyjäiset olivat aika lailla onnistuneet. Aamulla tosin ehdin kokea kauhun hetkiä kun hain appiukolta  Hiacen lainaan. Minun piti olla puoli ysiltä koulullamme hakemassa myyntipöytiä kyytiin, joten lähdimme lasten kanssa kahdeksan jälkeen kotoa liikkeelle. Matkaa ei ole kuin kilometri, joten taisin ottaa tuon lähtöajan hieman liian rennosti. Heti kotipihassa huomasin, että maa on ihan peilijäässä. Ajelimme siis mummolaan ja vein kaksi lasta sisälle. Appiukkoa ei vaan näkynyt missään ja anoppi sieltä heräili ottamaan lapset vastaan. Ok, appi on siis töissä, eikä tulekaan näyttämään minulle autosta mitään niksejä, ajattelin ja menin itse hakemaan autoa pimeästä katoksesta. Olipa mielenkiintoista kiivetä sinne kuskin paikalle, kun edes sisävalo ei syttynyt ovea avatessa. Tunnustelin sitten, etten istu minkään päälle ja löysin haparoimalla avaimen. Diesel. Hehkutus. Haa, muistan kyllä mitä pitää tehdä. Väänsin avaimesta ja kun hehkutusvalo sammui yritin startata. Ei mitään toimintaa. Hmm. Mitäs nyt on pielessä? Uusi yritys ja lisää mietintää... Välillä piti huutaa lapsille, että menkää nyt joku sinne Helinän kanssa autoon, ettei sen tarvi siellä yksin huutaa, kun on kiinni penkissään. Sitten uusi keskittyminen autoon. Joo. Tässähän on vaihteet ja kytkin, siispä kytkin pohjaan käynnistäessä. Omassa autossa on viimeksi ollut käsivaihteet joskus reilut viisi vuotta sitten... Johan käynnistyi. Sitten peruuttaen pitkä matka pihasta pois, eikä peilit näytä lainkaan sinne minne pitäisi. Onneksi sekin sujuu kuskin ovea auki pitäen ja siitä katsoen.

Sitten kello olikin jo aivan liian paljon. Äkkiä kaikki kamat ja pari lasta kyytiin ja liikkeelle. Aikamoista opettelua vaativat käsivaihteet ihan peilijäätä olevalla tiellä. Ei täällä maalla mitään hiekoitusautoja  näy kuin kerran talvessa. Omillaan on pärjättävä joskus auraustenkin suhteen. Maanantaina alkanut lumipyrykin käytiin lopulta vasta keskiviikkona puoliltapäivin auraamassa pois. Siihen asti piti luottaa nelivetoon ja kuluttaa hillittömästi bensaa kun pakko oli kylällä käydä.

Niin sinne koululle olin siis menossa, matkaa on sellaiset 9km. Pari kertaa yllätyin matkalla, kerran kohdassa, jossa on ysikympin mutka ja ajattelin vaihtaa kakkoselle, että menen sen hitaammin. Ajovauhtina oli muuten n. 40km/h, joten mikään iso pudotus ei vauhtiin tullut, mutta Hiacen kakkosvaihteelle sekin oli liikaa ja perähän lähti heti irti. Äkkiä painoin kytkimen pohjaan, onpa sekin opittuna jossain selkäytimessä, ja korjausliikkeillä sain auton hallintaani. Seuraaviin mutkiin ja käännöksiin hidastinkin sitten ajoissa ja pidin vauhdin hitaana ennen kakkoselle vaihtamista. Koululle johtavan tien jyrkkä mäki oli myös yllätys, sen menin sutien ylös. Pääsin sentään.

Pöydät saimme Saulin kanssa helposti kyytiin ja sitten lähdinkin kylää kohti. Eipä ole sekään matka tuntunut koskaan niin pitkältä. Kamalaa jurnuttamista jäätiellä vieraalla autolla ja oli vielä mahdoton kiire.

Myyjäiset pidettiin pitkään tyhjänä olleen marketin tiloissa ja aika kuhina siellä kävi kun pöytiä veimme sisälle. Omasta porukastammekin oli jo moni paikalla odottamassa myytävien tuotteidensa kanssa. Myyjäisten piti alkaa 10.00, mutta kyllä siellä näytti kulkevan ostajiakin joukossa, vaikka suurin osa myyjistä vasta pystytti pöytiään. Minä kävin vielä viemässä ne kaksi autossa odotellutta lasta siskolleni hoitoon ja palasin sitten myyntipöydän taakse.

Koko myyjäisaika meni nopeasti ja kauppa kävi hyvin. Yhdeksästä pipostani kuusi meni kaupaksi. Sain myös kaksi tilausta pipoista, kun asiakkaalle sopivia värejä/kokoja ei enää ollut. Ja jätin parille asiakkaalle 'käyntikorttini'. Puoli kahdelta kävin hakemassa lapset hoidosta ja vein Linnean esiintymään päiväkotikavereidensa kanssa ulkolavalle, jossa joulukadunavajaiset jatkuivat. Sitten pikaisesti tonttuleikkien jälkeen juoksimme takaisin kadun toiselle puolelle, jossa muut olivatkin jo pakanneet minulle pöydät autoon.

Koululle ajoinkin jo ihan tottuneesti, tosin tiekin oli paikoin pehmennyt, eikä siis ollut niin liukas. Liukkaita paikkoja oli kuitenkin vielä suhteessa enemmän, joten varovainen piti olla koko ajan. Tuossa matkan aikana lapsetkin nukahtivat ja nukkuivatkin sitten mummolaan asti. Sain jopa käydä sisällä hakemassa hoidossa olleet lapset ihan rauhassa, kumpikaan autossa nukkuneista ei herännyt. Herätys oli edessä tietty pian, kun lapset piti siirtää omaan autoon. Olipa ihanaa istua oman auton rattiin!

Ja ihanaa oli saada kotona kahvia ja sämpylöitä mahaan. Aamuseitsemältä olin syönyt aamupalan ja seuraava kerta olikin puoli neljältä. Eipä yleensä veny välit näin pitkiksi.

Illan piti olla rentouttava, sillä olin jonkin verran stressannut itseäni noilla myytävillä pipoilla. Otinkin ihan lunkisti ja tämä oli tulos

21443.jpg

Tässä on siis toinen niistä minulta tilatuista pipoista tulossa pian pesuvalmiiksi. Ja kyllä, ilta oli silti todella rentouttava. Sain paljon vauhdikkaammin kudottuakin, kun ei ollut mikään pakko tehdä tuota pipoa heti valmiiksi. Taitaa tilaaja olla ihmeissään kun toimitankin valmiin pipon jo maanantaina. Harmin paikka vaan, että olen laistanut jo toista viikkoa siivoamisesta ja nyt on sitten pakko alkaa hommiin. Huomenna olisi sitten PartyLite-kutsut illalla ja täällä pitäisi olla sen näköistä että kehtaa ottaa vieraita vastaan. Onneksi lapsilla on hoitopäivä! Ja eikun hommiin...


Lisäys: Pitihän mun vielä mainostaa, kun eksyin eilen aivan ihanaan lankakauppaan. Siis netissä. Yöllä. Kiitos jonkun (hyvä muisti mulla) linkin pääsin tilaamaan lisää lankaa. Ja mitäpä muutakaan kuin huopuvaa villalankaa, Istexin Létt-Lopia. Monta eri väriä on tulossa, jippii!