Ei kai sentään tuhansia töitä, mutta siltä kyllä välillä tuntuu. Viimeksihän kerroin Ilonan taudin iskeneen ja lauantaina kävimmekin hyvin valvotun ja huudetun yön jälkeen terveyskeskuksessa näytillä. Totta puhuen menisin mieluummin yksityiselle lääkärille, kun Ilonalla on vakuutuskin, mutta eipä täällä tuppukylässä yksityiset tee viikonloppuisin töitä. Onneksi tällä kertaa osui mukava lääkäri kohdalle ja löydöksinä oli tulehdukset molemmissa korvissa ja nielussa. Lääkekuurille siis vaan. Saatiin lääkkeeksi Ditrim Duploa, joka ainakin viimeksi sopi Ilonalle, eikä sekoittanut edes mahaa pahemmin.

Niin isot tytöthän olivat valmistautuneet menemään markkinoille siksi aikaa, kun minä käyn kaupassa. Aina aikaisemmin olemme kulkeneet kaikki yhdessä, mutta nyt päätin 8- ja 6-vuotiaiden olevan tarpeeksi isoja käymään keskenään ostoksilla. Isommille markkinoille en varmaan olisi ajatellutkaan päästää, mutta täällä on niin pienet piirit ja kojuja vain parin korttelin verran. Vaan eipä tarvinnut testata tyttöjen taitoja vielä, sillä sää oli aamupäivällä niin kylmä ja tuulinen, etteivät he tarkentuneet ulos autosta. Ensi kerralla sitten, onneksi kesällä riittää markkinoita.

Koska markkinat jäivät käymättä päästin tytöt ostoksille Vapaa Valintaan. Lelut löytyivät todella nopeasti, mutta minä en löytänyt etsimääni. Muistatteko kun sain salaiset sukkani Hasbulta ja niiden mukana aivan mahtavan makoisaa suklaata? Olen nyt etsinyt sitä kaupoista, mutten vaan löydä. Olin aivan varma, että juuri Vapiksessa sitä olisi, mutta muistin väärin. Viimeksi eilen näin noita Ritterin suklaita Ärrällä, mutta juuri tuota samaa ei ollut. Kertokaa nyt ihmeessä mistä sitä saa!

Loput lauantaista kuluikin sitten sairasta tyttöä hoitaen rauhallisessa kodissa, sain jopa nukuttua vähän univelkaani pois. Jaa miksi rauhallisessa? Tytöistä Linnea ja Helinä menivät Raija-mummulle yökylään ja Ahti oli koko päivän isin ja pappan mukana töissä. Illalla kävimme vielä pikkuporukalla saunassa ja monta kertaa mietin miten helppoa olisikaan kolmen lapsen äitinä.

Sunnuntaina kävin hakemassa tytöt kotiin ja muuten hoitelin sairasta Ilonaa. Onneksi ilma oli selvästi kauniimpi ja lapset saivat pyöräillä ja potkia palloa ulkona. Illalla haettiin vielä kebabbia ja pitsaa kylältä. Melkeinpä joka sunnuntai haemme jotain valmissapuskaa, ettei minun tarvitse laittaa kuin yksi ruoka. Ei ihan lepopäivä siis, mutta kevennetty työpäivä siltä osin siis. Erkkihän on joka tapauksessa sunnuntaitkin töissä, en äkkiä muista koska olisi ollut kotona edes aamu- ja ilta-askareiden välillä muuta kuin syömässä.

Maanantaiaamuna lähdin ajoissa viemään kerholaisia ja samalla heitin naapurin emännän + matkan varrelta toisenkin emännän kylälle. Meidän sikaemäntien pienryhmällämme oli rentoutumispäivä Yyterissä, mutta minun piti jättää väliin kun en kipeälle (ja vieläkin yöt huutavalle) Ilonalle saanut hoitajaa. Hannan blogista voitte lukea mistä jäin paitsi. No minä kuskasin sitten kerholaiset ja eskarit srk-keskukselle ja hain sieltä pois ja hain vielä koululaisetkin bussilta. Iltapäivällä vein Linnean uimakouluun ja samalla uin itse (600m muuten, ei paha!) Anniinan kanssa isossa altaassa. Mummu hoiti Ilonaa kahvion puolella ja Helinä jäikin isin kanssa rakennukselle. Ahti oli pajalla serkkupojan ja tämän isän kanssa miesten hommissa.

Tiistaiaamuna herätys soi taas aikaisin ja lähdin toistamiseen keskussairaalalle. Onneksi en sentään kahdeksaksi, vaan tuntia myöhemmin tällä kertaa. Puoli kasilta olin kylällä mummun pihalla ja jätin Ilonan hänelle. Erkki vei sitten Helinän ja Ahtin hoitoon kahdeksalta ja haki mummun ja Ilonan kyydillä meille. Minä ajelin rauhallisesti rekkajonon perässä Poriin ja olin siellä jopa niin ajoissa, että poikkesin Prismaan. Ajattelin vain vilkaista lankahyllyä, mutta koriin tarttui 10 kerää vaaleanpunaista Oliviaa ja 2 valkoista, 2 vaal.punaista ja 2 vihreää Palmaa. Karkkihyllyllä yritin taas etsiä Ritteriä, mutta turhaan. Sairaalalle ehdin nopeiden ostosten ansiosta ihan ajoissa, parkkipaikalla vielä kuuntelin Radio Rockin aamujuontajien hyvän jutun loppuun ennen juoksua vastaanotolle.

Eikä sinne olisi mikään kiire ollut, sillä odotushuoneessa ehdin kutoa sukkaa reilusti yli puoli tuntia. Korva-, nenä- ja kurkkupoliklinikka on opetuspoli, joten homma meni vähän eri lailla kuin tavallisella polilla. Ensin minut otti vastaan kolmen nuoren kandin ryhmä. Erikoislääkäri oli paikalla vain hetken ja nämä kandit kyselivät kaikenlaista taustaa ja samalla tutkivat nenää, kurkkua ja korvia. Jos olette olleet kurkkulääkärillä, joka ottaa kielestä kiinni ja lykkää sen pienen peilin kurkkuun katsoakseen ylös nenää ja alas kitarisaa, niin tiedätte mitä jouduin kestämään. Harjoittelijoilta se ei edes sujunut niin kuin kokeneilta lääkäreiltä. Selvisin silti ihan ehjänä ja hyvällä mielellä (mukavia poikia...) takaisin odotushuoneeseen sukkaa kutomaan. Ja taas ehdin kutoa samaiset yli puoli tuntia ennen takaisin pääsyä. Kandi, joka minut haki varoitti, että nyt väkimäärä on vain kasvanut huoneessa. Ja totisesti huoneessahan oli luokallinen väkeä ja minut istutettiin siihen eteen. Vielä kerran tutkittiin nenä, kurkku ja lopulta korvatkin (korvat sängyllä maaten) ja tällä kertaa erikoislääkärin toimesta. Oli muuten kivuttomampaa kuin kandien tutkimukset... Ja homma näkyi monitorilla oppilaille ja lääkäri selosti koko ajan nenäni omituisia kiemuroita.

Selväksi se sitten tuli: leikkaus tässä on edessä, nenäni on sisäpuolelta aivan kiemuralla siksi aina tukossa. Elämän laadun pitäisi kohentua selvästi kun alkaa ilma kulkea kunnolla. Hieman sekavin miettein odotan tulevaa, enhän ole kauaa edes tiennyt nenäni olevan jotenkin viallinen. Tietysti olen huomannut, etteivät muut ole aina pienen nuhan iskiessä aivan tukossa, mutta olen lisäksi allerginen ja astmaatikko ja luulin tukkoisuuden kuuluvan siihen. Vaan ei se ole siltikään normaalia, että nuhan tullessa ei pysty nielaisemaan kun nenä ja korvat ovat totaalisen lukossa. No, syksyyn asti tässä nyt mennään vielä vanhalla nenällä =) Ensi keväänä olen sitten kuin uusi ihminen siitepölyistä huolimatta!

Vieläkö pitäisi miettiä mitä tuli tehtyä tänään... Vein aamulla koululaiset ja iltapäivällä oli taas uimakoulu.
 Tällä kertaa en uinut kuin muutaman kierroksen. Ei meinaan taida tekniikka olla hyvin hallussa, kun vasen polveni kipuili viime kerran jäljiltä. Ilona on tänään nukkunut jo paremmin päiväunia, saa nähdä miten yö sujuu. Viimeiset 3 (vai 4?) yötä ollaan oltu hereillä ja huudettu 2-4 tuntia. Alkaa jo tuntua äidin päässä!