Hei kuka unohti tulla päivittämään mun blogia? Eikös sitä teekään kukaan muu jos mä en ehdi?

Pikaisesti muistellen mitä viimeisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut: Viime keskiviikkona sain salaiset sukat valmiiksi ja lähetin Adelheidille (lisään omat kuvat myöhemmin). Torstaina istuin koulutuksessa opettelemassa maatilan EU-tukipapereiden täyttöä. En olekaan siihen aikaisempina vuosina perehtynyt, aikamoista paperisotaa se onkin. Oliko se tosiaan niin, että täytettäviä papereita tulee tilalle 6 kirjekuorellista?! Tänä keväänä kaikkein jännittävintä on se, että nämä paperit pitää jättää huhtikuun loppuun mennessä allekirjoitettuina ja samalla sitoutua monenlaisiin toimenpiteisiin seuraavien viiden vuoden ajaksi. Niin ja se jännittävä osuus on se, ettei vieläkään ole varmaa mihin tässä oikein sitoutuu, kun EU:n puolelta säädökset ovat vielä vähän kesken!

Perjantaina kävimme pankissa hoitamassa peltokaupan valmiiksi. Ihmeen paljon sellaiseenkin saa aikaa kulumaan ja vielä jäi paperitöitä kotiläksyksi. Muutenkin tietokoneelle liikenevä aika on kulunut ihan oikeissa töissä, kun olen tehnyt mm. viljely- ja lannoitesuunnitelmia.

Lauantaina suuntasimme kohti Turkua ja veimme serkkupojat Linnateatteriin katsomaan Herra Hakkaraista. Ahti ja Aapo tykkäsivät ja me äidit saimme kerrankin höpöttää lähes ilman häiriöitä automatkat.

Sunnuntaina teimme visiitin terveyskeskukseen, kun Helinällä oli jo kolmatta päivää kuumetta yli 40 asteen. Nielussa todettiin ärhäkkä tulehdus ja lääkäri varoitteli mahdollisesta paiseesta ja nielun tukkoon menemisestä. Eikä tyttö ollut kertaakaan edes valittanut kurkkuaan! Helinä on muuten meidän perheen lapsista ensimmäinen, joka ei maannut paikallaan edes 40,5 asteen lämpöisenä... Aikamoinen elohopea. (Vai tärpästikkeli, kuten kodinkoneliikkeen myyjä meinasi kun kävimme hakemassa uuden mikron vanhan rikkimenneen tilalle. Linnea lämmitti lauantaina itselleen keittoa ja onnistui pudottamaan sen aluslautasen paloiksi lattialle. Keittolautanen pysyi mikrossa :-O Niin ja 12 vuotta vanhaan Moulinexiin ei kai ihan helpolla löydy uutta lautasta, joten uusi oli ostettava.) Niin heti lääkärin jälkeen hoitaja otti nielusta viljelyn ja oli myös aika kauhuissaan niistä turvonneista nielurisoista. Ja lopulta minäkin sitten katsoin sinne kurkkuun nähdäkseni todella suuret risat ja vain pienet aukot kitapurjeen molemmin puolin. Saimme sitten reseptin mukaamme, mutten lähtenyt sitä vielä apteekista hakemaan, kun Helinälle on todella vaikea saada lääkettä menemään.

Maanantaiaamuna soitin sitten sitä viljelyn tulosta, että pääsisin hakemaan lääkkeet apteekista, mutta sepä olikin yllättäen negatiivinen. Ja sopivasti Helinän kuumekaan ei enää noussut. Mutta ne nielurisat vain jatkoivat kasvuaan, joten tiistain hoitopäivä peruttiin. Sen sijaan menimmekin yksityiselle korva- nenä- ja kurkkulääkärille näyttämään turvonnutta nielua. Bakteeritulehdusta ei nähnyt tämäkään lääkäri, mutta meinasi silti, että kannattaa syödä ab-kuuri. Ja jatkossa menemme kaiketi poistattamaan kitarisan ja nielurisoista puolet. Helinä kun on aina ollut kova kuorsaamaankin, mikä johtuu isoista risoista.

Keskiviikkona alkoi sitten Ilonalla kai tauti yrittää päälle, kun koko ajan olisi pitänyt olla vain sylissä, eikä siinäkään ollut kovin hyvä olla. Sain sentään pikkutytöt yhtäaikaa päiväunille, että pääsin itsekin nokosille. Torstaina kävin aamulla hierojalla ja sieltä kiiruhdin kotiin ruokaa laittamaan. Minähän teen pääosin ruokaa vain omalle perheelleni ja anoppi hoitaa sitten loput. Joskus sitten kun minä en ole kotona käy Erkkikin äidillään syömässä ja jos anopilla on menoa niin minä teen ruuan myös hänelle ja appiukolle plus muille mahdollisille työmiehille.

Tänään perjantaina lähdin aamulla kotoa ennätysaikaisin klo 6.50 kohti Poria ja keskussairaalaa. Lapsista mukana oli Ilona (kuumeessa, nousi yöllä) ja äitini tuli sitten häntä hoitamaan minun kuvaustani varten. Jonotimme 45 minuuttia pääsyä tietokonetomografiaan ja itse kuvaus oli ohi alle 10 minuutissa. Ja nyt saa nauraa... siellä kuvattiin minun nenääni! Tuo samainen yksityinen lääkäri kun huomasi viime keväänä, että nenäni sisäseinä on aivan vino ja toinen puoli on siksikin tukossa jatkuvasti. Sitä kai aiotaan nyt korjata leikkauksella. Hui! Oikeasti pelottaa, mutta harmittaakin, etten ollut käynyt tuolla lääkärillä jo 10 vuotta sitten. Olisi ehkä ollut allergikon elämä helpompaa toimivan nenän kanssa kaikkien viiden raskauden ajan, kun ei saanut käyttää edes tehokkaita lääkkeitä. Turhahan sitä enää on surra, hyvä kai että nyt korjataan. Kai.

Neulepuolella olen saanut aikaan kevätpipoja. Mutta niistä lisää huomenna tuolla Myssyviikkojen blogissa.

Nyt vihdoin nukkumaan, että jaksaa huomenna kevätmarkkinoilla räntäsateessa kulkea tyttöjen kanssa (poika menee mieluummin miesten hommiin).