Muistin sittenkin:

 Hyvää ystävänpäivää, ystävät rakkaat!

Kävinpä tänään tutustumassa Satakunnan keskussairaalan äitiyspoliklinikkaan, kun kävin siellä niskapoimu-ultrassa. Asutaan siis niin kivassa kaupungissa, että saamme valita kolmen synnytyspaikan välillä. Minä sitten kävin synnyttämässä (no sektio, mutta kuitenkin) ensimmäiseni Vammalassa ja kolme seuraavaa sain Loimaalla. Pahaksi onneksi Loimaa ei enää luvannut ottaa minua sinne viidenteen sektioon, sillä sehän on 'vain' aluesairaala ilman lasten tehohoitoyksikköä. Viimeksihän vauvani hapettui hieman huonosti ja hänet lähetettiin parin tunnin ikäisenä Tyksiin. Minä menin seuraavana päivänä perässä.

Tällä kertaa ei raskautta päästetä sinne viimeiselle kuukaudelle lainkaan, kun on mahdollisia ongelmia tiedossa. Minä siis kuvittelin odottavani tuonne 36 viikkoon asti, mutta lääkäri vilautteli puheissaan tänään jopa viikkoja 32 ja 34! Hui! Onneksi emme ehtineet varata kesämökkiä, kun Erkki sanoi rakentavansa mieluummin talon laajennusta kuin makaavansa mökillä. Tuo 32 viikkoa meinaan täyttyy jo kesäkuun lopussa. Jospa kuitenkin otan koko keväänkin aivan rauhallisesti, ettei ongelmia tulisi. Tai eihän sitä kuitenkaan koskaan voi olla varma...