En ehtinyt koko päivänä kutoa. Lapset olivat päivän hoidossa ja siivosin kotona. Tai yritin siivota. Lasten makuuhuone oli ainoa siisti huone kun lähdin kauppaan ja hakemaan lapset. Niin ja sekin siisteys oli mennyttä puolen tunnin kuluttua. Noilla keskimmäisillä on joku omituinen tarve levittää heti tyhjään tilaan lelulaatikko tai pari. Vaihdoin sitten olkkariin jouluverhot ja samalla vauhdilla lasten makkariinkin meni uudet verhot. Illalla sitten otin kutimenkin esille ja ehdin jopa tehdä uuteen pipoon toisen korvaläpän valmiiksi. Ei olisi pitänyt vääntää lasagnea ruuaksi, vaan lykätä vain jauhelihat ja perunaviipaleet uuniin. Olisi senkin ruuanlaittoon käytetyn ajan voinut rentoutua kutomalla.

Viimeiset puolitoista tuntia käytin sitten kuopusta nukuttaessa. Eipä tyttö nukahtanut silti sänkyynsä ja tuossahan se nyt tuhisee vieressäni. Johan se kesästä asti nukkuikin omassa sängyssään muiden lasten kanssa samassa huoneessa. Tosin viimeisen kuukauden (ehkä ylikin, kuka näitä muistaa) typykkä on lähes joka yö tullut meidän sänkyymme. No ei kai tuota niin kiire olisi vielä vieroittaakaan omaan sänkyynsä, kun vasta vuosi sitten saimme pojan nukkumaan omassaan. Taisi tosiaan nukkua lähemmäs 3-vuotiaaksi meidän sängyssämme.

Huomenna kyllä varaan enemmän aikaa kutimelle ja siivoan vähemmän. Niin ja pitäisi myöskin leipoa tarjottavia kun menemme koulun vanhempaintoimikunnan kanssa tapaamaan naapurikylän ihmisiä. Menemme suosittelemaan heillekin omaa kyläkouluamme, vaikka he asuvatkin toisen kunnan puolella. Eikö ole ihmeellistä, että heille tarjotaan lähikouluksi 18km päässä olevaa koulua, kun meidän koulumme on ihan muutaman kilometrin päässä? Kyllä on kuntien välinen yhteistyö jäykkää. Laitanpa tähän vielä paikallislehdestämme napatun jutun suunnitelmistamme koulumme suhteen.

Tai enpä sitten laitakaan. Olen skannannut jutun kuvana, mutta se on pdf-tiedosto enkä jaksa vaivata päätäni sillä miten saisin sen tähän näkymään. Jospa vaikka huomenna uusin voimin onnistuisin siinäkin.