Ihan ensimmäiseksi kiitokset kaikille onnittelijoille. Typykkä se vaan
kasvaa (paino on vihdoin noususuunnassa) ja voimistuu, vaikka joutuukin
olemaan suurimman osan ajasta ilman äitiään. Vai olisiko se toisinpäin,
että äiti joutuu olemaan ilman lastaan?
Olen ahkerasti reissannut joka
päivä tuon 75km sairaalalle, ollut siellä yhden hoitovuoron, käynyt
välillä syömässä ja palannut seuraavalle hoitovuorolle osastolle.
Sitten taas ajanut 75km kotiin tekemään näitä täällä odottavia töitä.
Lapset ovat olleet lomalla hoitopaikoistaan, joten useimmiten osa on
ollut mukana reissussa. Tänään esim. olin kaikkien lasten kanssa ja
etukäteen pelkäsin sitä miten käyttäytyvät siellä keskolassa.
Sunnuntaina kun viimeksi oli isompi joukko mukana ja hoitajat alkoivat
jo huomautella lasten riekkumisesta. Tänään kuitenkin kaikki
käyttäytyivät aivan ihmisiksi ja eräskin vanha hoitaja kävi oikein
jutulla ja kyseli lasten iät ja kehui vielä heidän käytöstään! Minä
siinä otin kehuja vastaan imettäessäni, meniköhän maidon sekaan
paljonkin mielihyvähormoneja... Lisää mielenkiintoa tämän päivän
matkaan teki se, että olimme liikkeellä anopin autolla. Minä kun olen
tottunut ajelemaan isolla, automaattivaihteisella Grand Voyagerilla,
niin kyllä oli erikoinen tunne istua pienen Golfin penkkiin
manuaalivaihteilla pelaamaan. Eikä anopilla muuten ole ilmastointia,
tietenkään. Mahduttiin sentään istumaan kun vanhin lapsista oli
etupenkillä ja loput kolme takana. Tiukkaa teki, mutta selvittiin. Niin
oma auto ei siis ole rikki, vaan maalattavana. Ahti oli sitä mieltä,
että siihen maalataan liekit, mutta yritin selittää ettei äiti tosiaan
aio ajaa millään liekkiautolla. Helmat siitä vain maalataan uudestaan
ja alle laitetaan joku 'appelsiini-pinta', että kestää paremmin tätä
hiekkatiellä ajamista ja kiveniskuja.
Aika se tuntuu olevan nykyään kortilla. Mihinkään ylimääräiseen ei ole
aikaa ja koko ajan tuntuu olevan useampi asia, jotka pitäisi
seuraavaksi tehdä. Nytkin pitäisi mennä lypsylle =) Itse asiassa on
pitänyt mennä jo yli tunnin ajan, mutta olen vain siirtänyt sitä ja
tehnyt muita juttuja. Esim. kuvasin vihdoin ne pari tuotosta, jotka
kudoin sairaalassa maatessani. Tässäpä nämä. Topin olkasaumat odottavat
vielä yhteen liittämistä.
Tämä on siis jostain vanhasta Novitan lehdestä otettu toppimalli, juuri
nyt lehteä ei ole käsillä, tarkistan ja lisään tiedon myöhemmin.
Lankana oli Tennesseen ompunvihreä, vaikkei se siltä tuossa kuvassa
näytäkään, puikot kolmosen pyöröt ja koko on M.
Ja tästä paidasta puuttuu vielä napit. Ei mitään hajua koska ehtisin
sellaiseen kauppaan poiketa, jossa myydään nappeja. Ohje oli kevään
Novitasta ja lankana Tennessee äitini valitsemalla värillä. Niin tuo
ompunvihreäkin oli äitini valitsema, itse olen siihen väriin jo aika
lailla kyllästynyt. Puikkona oli sama kolmosen pyörö ja koko on M.
Taitaa kyllä nuo molemmat olla liian leveitä minulle, katsotaan kuka
niitä sitten lopulta käyttää kunhan saan ne ensin viimeisteltyä. En
kyllä koe olevani s-kokoa ja koetilkutkin tein molempia malleja varten
varmistaakseni puikkokoon. Ovatkohan Novitan mallit muiden tekeminä
ohjeiden mukaan kudottuna tuollaisia leveitä ja lyhyitä? Topin tein
valmiiksi pidemmäksi kuin ohje käski. Ja tämän paidan ohjeesta muuten
puuttuivat nuo sileät kerrrokset kokonaan. Kerrankin olin valppaana ja
katsoin kuvaa tarpeeksi tarkkaan huomatakseni puutteen. Olisi tullut
aivan erinäköinen paita jos olisin tehnyt vain ohjeen mukaan.
Tein sairaalassa myös uusimman Novitan ohjeella tytölle virkatun
lierihatun vaaleanpunaisesta Tennesseestä, kun lauantai-iltana minulle
laitettiin tippa vasempaan kämmenselkään, eikä käsi sitten enää
taipunut hyvin kudinpuikkoon. Sunnuntain sitten virkkasin sitä hattua
ja maanantaiaamuna vielä ennen leikkuriin menemistä tein kerän lopusta
suojapussin kameralleni. Otan niistä kuvat myöhemmin ja laitan esille.
Siinä maanantain kuluessa huomasin vasurinkin jo taipuvan ja pääsin
taas kutomaan. Oli muuten mielenkiintoista huomata, että kutominen
onnistuu myös makuultaan. Kotona en ole sitä koskaan oppinut, vaikka
olen kyllä yrittänyt. Sairaalassa sitten kun en vain voinut istuskella
ja oli kova polte päästä kutomaan, niin johan onnistui.
Mutta nyt on kyllä pakko lopettaa jaarittelu ja mennä tekemään jotain hyödyllistä =)
Lypsylle siis (ammuuuuuu!) ...
keskiviikko, 26. heinäkuu 2006
Kommentit