Vihdoinkin jotain kivaa kirjoitettavaa! En ole viitsinyt vuodattaa tänne pahaa oloani, joten pidin taukoa kirjoittamisesta. Vaan nyt kuuluu jo parempaa ja sen te varmasti haluatte kuulla.

Ilona otti perjantaina aivan yllättäen ensimmäiset askeleensa. Tähän astihan hän on kontannut tai kulkenut 'paikkoja pitkin', eikä ole juuri suostunut kävelemään edes talutettaessa. Olimmekin aivan yllättyneitä, kun Ilonan kummitädin kanssa istuimme olohuoneessa ja siinä minun keinuni edessä Ilona yhtäkkiä seisoi ilman tukea minusta poispäin ja otti pari askelta. Samaa harjoiteltiin sitten myös lauantaina muutaman kerran ja tietenkin eilen ja tänään on sama jatkunut. Typykkä nousee seisomaan ihan keskeltä lattiaa ilman kehoitusta, pari kertaa olen ohimennen huomannut tämän seisovan paikallaan ja sitten kun ehdotan, että käveles vähän, on taas otettu pari askelta. Ei vielä paljon, mutta siitä se lähtee. Ja ikäähän on jo reilu vuosi ja kaksi kuukautta. Muihin lapsiimme jos vertaan, niin myöhään tuo meinaa lähteä liikkeelle. Anniina vanhimpana otti ekat askeleensa juuri ennen yksivuotispäivää, Helinä ja Ahti kävelivät 10-kuisina ja Linnea jo 9-kuisena.

Ensiaskeleita otti myös Anniina, siis ensiaskeleitaan 9-vuotiaana. Se oikea päivä meni viikko sitten ja lauantaina juhlittiin pienellä porukalla. Äitini oli päivällä jo meillä auttamassa lastenhoidossa että minä sain siivota. Isäni perheineen ei päässyt paikalle, mutta näemme ensi lauantaina kuitenkin veljeni häissä. Siskoni perhe oksensi aamusta asti, joten heitä emme olisi edes päästäneet sisälle =). Juhlimme siis Erkin puolen suvun kanssa. Kivaa oli ja ilta jatkuikin hyvin, sillä lähdin vielä ystävieni kanssa ravintolakierrokselle. Tai kierros käsitti kylläkin vain kaksi paikkaa ja kotiin lähdin ennen kahta. Mutta kävinpä edes tuulettumassa!

Voisihan sitä sitten laskea ensiaskeleiksi myös minun ja Erkin uuden alun. Viikko sitten kriisi huipentui ja nyt opettelen uudelleen luottamusta. Saa nähdä onko miehestä enää ansaitsemaan luottamustani. Aika selvittää. Muuten olen edelleenkin vakuuttunut siitä, että juuri Erkki on se mies, jonka kanssa haluan elämäni jakaa. Hitaasti siis edetään. Ja kärsivällisesti.

Kiitokset vielä kaikille kriisiä kanssani eläneille!