Perjantai-lauantai -yönä minulla oli huono olla. Laitoin tekstiviestin ystävälleni. Hän tietenkin nukkui, olihan kello yli kaksi yöllä. Vaan hänpä heräsi ja vastasi viestiini. Minä vastasin taas hänen viestiinsä ja hän minulle. Näin jatkaen kulutimme yön aamuun lähes kello kuuteen asti. Hänen vierellään hereillä oli miehensä, minä nyyhkytin sohvalla yksin. Aamun sarastaessa alkoi helpottaa ja vielä ystäväni tuli apuun kun olisin muuten ollut lasten kanssa yksikseni koko päivän. Ystävälläni olisi ollut muutakin tekemistä tuolle lauantaipäivälle, lapsensakin hän oli vienyt mummolaan. Mutta kun minulla oli hätä, hän laittoi minut etusijalle.

Minulla on monta ystävää, olen siinä suhteessa rikas. Mutta tuona yönä ystäväni oli enemmän kuin ystävä, hän oli enkeli.

Toivon, että teillä kaikilla on lähellänne samanlainen ystävä.



Elämä palailee uomiinsa hitaasti. Mutta eihän vauhti ole tärkeintä, vaan suunta. Tämän viikon lopulla laitan blogin salasanan taakse, muttei täällä silti ole odotettavissa mitään suuria henk.koht. paljastuksia. Päivitystahtikin jatkunee hitaana. Pyytäkää sähköpostitse salasanaa jos haluatte lukea juttujani jatkossakin.

<3