Hempukan puuhat

Mietintää

2009-05-06T08:15:01+03:00

Onpa vaikeaa lämmitellä tätä blogikirjoittamista pitkästä aikaa. Monena iltana mietin jaksanko enää tänne mitään kirjoittaa, mutta kaipa sitä voisi yrittää. Tilastoja kun pukkaa tuonne sähköpostiin niin huomaan, että täällä kuitenkin käy viikottain vielä lukijoita katsomassa yllättävän paljon. Luultavasti kuitenkin jotain vanhoja juttuja lukevat kun googlen kautta tänne eksyvät, mutta silti.

Kutomista en tietenkään ole tässä välillä lopettanut ja sukkia, pipoja sun muita tulee tehtyä jatkuvalla syötöllä. Mutta kuvia en taida jatkossakaan taida paljon viitsiä tänne laittaa, sillä uudempi kamerani on pieninä osina. Ahti sen tuossa syksyllä jotenkin hajotti ja Erkin kanssa jonain pimeänä talvi-iltana innostuimme sitä purkamaan tavoitteena saada se korjattua ihan itse. Ei kovin viisasta, mutta en kuitenkaan olisi raaskinut maksaa sen korjauksesta. Eihän koko kamerakaan ollut kovin kallis ja nykyään kun uuden ja paremman (?) saa näemmä jo alle satasella. Olen sitten ottanut muksujen synttärikuvat sun muut vanhalla digikamerallani ja kännykän kameralla. Näkeehän niistäkin jotain, vaikkeivat laadullisesti niin hyviä kuvia sitten olekaan.

Eipä nykyään muuten kannata korjata oikein mitään elektroniikkaa. Maanantaina juuri vein lasten pleikkarin kodinkoneliikkeeseen ja kysyin mikä käytäntö niiden korjausten kanssa on. Lähettävät se kuulemma eteenpäin ja sieltä tulee joku takuukorjattu pleikka takaisin (3kk:n toimivuustakuulla), hinta 90 euroa. Tarjosivat sitten hyllystä uutta samanlaista 99 eurolla ja siinähän on mukana yksi ohjainkin. Otin tietenkin sellaisen! Jos ylimääräistä rahaa olisi ottaisin omaksi ilokseni sen Nintendon Wiin, mutta eipä mulla oikeasti ole rahaa eikä aikaakaan sillä itse pelata. Pelkkä konsoli melkein 300 euroa, pelit yksittäin 50 euroa ja se matto, ohjain... Ei pysty!

Nyt pitää kyllä siirtyä tuonne kodinhoitohuoneeseen, kun pesukone kuuluu lopettaneen. Siivouspäivä!

Ilmoitusluontoinen asia!

2008-11-30T16:32:00+02:00

Ei siis mikään oikea päivitys tämäkään. Mutta sitä vain halusin tulla kertomaan, että huomenna kannattaa katsoa Kotikokit-ohjelma tv2:lta klo 19.50. Saatatte nähdä tuttuja...

Kiirettä pitää

2008-05-29T21:50:00+03:00

Jo monta päivää on mennyt juhlia suunnitellessa. Pikkusiskoni valmistuu lähihoitajaksi ja järjestämme hänelle tietenkin valmistujaisjuhlat. Toisen siskoni koti on varattu juhlapaikaksi ja minulle jää pääosin tarjoilujen valmistaminen. No, kermaperunat tilasimme ystävän äidiltä ja possun ulkofileet paistetaan juhlapaikassa siskoni toimesta heti aamusella. Minä teen huomenna broilerisalaattia, waldorfin salaattia ja vihreän salaatin. Tänään olen jo laittanut kotikaljaa käymään ja kotijuustoa pitäisi myös tehdä huomenna iso satsi. Niin ja kakkupohjia olen tänään paistanut kaksi, ne täytän huomenna ja koristelen lauantaina.

Ei noista ruuista niin kova työ ole, mutta vaikeaa on ollut miettiä mitä kaikkea juhlapaikalla tarvitaan ja mistä ne kaikki (esim. astiat) saadaan. Eilen ja tänään ole hakenut erinäisiä tarvikkeita ja ruokaa kaupasta kärrykaupalla. Toivottavasti mitään ei puutu, ettei huomenna enää tarvitse mennä kauppaan. Ai niin, pitäähän sitä huomenna sitten leipoa sämpylöitä juuston herasta ja mallasleipää kaljamaltaistakin... Eli en tosiaan ehtisi kauppaan. Kylälle toki pitää lähteä. Siskolle pitää toimittaa lautasia ja ruokailuvälineitä viime tipassa, kun taidamme tarvita niitä vielä huomenna kotona.

Oih, mitähän olen unohtanut..? No lauantaina se viimeistään selviää =) Toivottakaa onnea, yritän saada tänne edes joitain kuvia tarjoiluista ja erityisesti kakun koristeista, joita askartelin marsipaanista viikonloppuna.

Onks täällä ketään??

2008-05-02T17:14:00+03:00

Hupsista. Melkein puoli vuotta edellisestä päivityksestä. Sori vaan kaikki te, jotka täällä kävitte ennen lukemassa. Toipumistauko tuli kyllä ihan tarpeeseen ja nyt yritän jatkaa blogaamista. Katsotaan miten käy.

Paljon olisi ollut tässä välissäkin kirjoittamista ja aina välillä olen miettinyt joitain asioita niin, että mitähän tästä kirjoittaisin blogiin. Vaan aina on jäänyt kirjoittamatta. Joulu ainakin ehti tulla ja mennä. Hyvää joulua siis kaikille Ja hyvää uutta vuotta tietty. Ja hyvää 10-vuotishääpäivää meille. Niin ja Ahtin ja Helinän synttäritkin menivät ilman kuvia blogiin. Täyttivät 6 ja 4. Minäkin ehdin täyttää vuosia. Hyvää pääsiäistäkin piti toivottaa ja totta kai hyvää vappua. Erkin sisko sai vauvan helmikuussa ja minun siskoni kaksi viikkoa sitten. Ensin syntyneen pojan ristiäisiäkin ehdittiin viettää, Ilariksi kastettiin ja sitä ennen kutsuttiin Helmeriksi (Ihana!).

Nyt aikaa tuntuvat vievän kevättyöt, kun Erkki on lähes tauotta pellolla ja minä ajelen välillä ruokaa tai juomista vieden ja välillä vain kuskaan traktorilta toiselle. Tulossa ovat myös kahden kummitytön synttärit, pesisnaisten saunailta, äitienpäivälounas kylän koululla ja Erkin synttärit. Kummitytöt täyttävät 6 ja 3, lahjaehdotuksia otetaan vastaan. Niin ja Erkki taitaa myös odottaa jotain lahjapuolta. Saa ehdottaa sitäkin.. Hääpäivälahjaksi ostin paksun ketjun ja siihen laatan. Eipä ollut Erkillä ikinä ennen ollutkaan kaulakorua! Alkuun ei meinannut sitä millään kaulaansa laittaa, mutta kuulemma tottui siihen äkkiä ja tykkääkin korusta. Harmi vain, että pari viikkoa sitten kaverin luona iltaa istumassa naapurin isäntä nappasi Erkkiä raiveleista kiinni ja ketju meni siitä poikki. Laattakin katosi, huomattiin vasta myöhemmin, mutta saahan sitä uuden. Ei sekään ole kiinni muusta kuin minun saamattomuudestani...

Kuvia olisi kiva laittaa, ainakin noista kasvaneista muksuista. Mutta poika meni ja hajoitti kameran, joten sekin pitäisi saada aikaiseksi viedä korjattavaksi. Voipi mennä kuukausia tällä minun energiallani =)
Kännykällä voisin jotain ottaa, katsotaan tuleeko mitään julkaisukelpoista.

Nyt pihalle lämpimään!

Juhlamielellä

2007-11-14T21:50:00+02:00

Pikaisesti laitan pari kuvaa syksyltä. Tämä seuraava otettiin lokakuun alussa velipuoleni häissä.

Teetin ystävälläni tuon hameen ja itse sävelsin jonkunlaisen hihattimen sen seuraksi. Tottakai juuri kuvaushetkellä hihatin roikkui epämääräisesti, vaikka muuten sain sen hyvin pysymään olkapäilläni.

Jos muistatte tämän alkukesästä otetun kuvan minusta siskojeni kanssa, niin tarkkaavaisimmat varmaankin huomaavat tästä kuvasta puuttuvan jotain... Aivan, se toinen sisko(puoli) puuttuu, sillä naimisiin mennyt veljeni ei olekaan hänen veljensä =)

Ja puuttuuhan minulta reilut 13 kiloa elopainoa! Kesäkuun lopulla aloitin urakkani ja kolme kuukautta myöhemmin olin tiputtanut yltäni enemmän kuin 27 voipaketillista rasvaa. Ja kylläpä on ollut kevyempi olo sen jälkeen.

Tässä kuvassa sitten lähempää laukkuni, jonka ompelin hameen ompelusta yli jääneistä kankaista. Ihana! Onneksi appiukon 60-vuotisjuhlat ovat ensi kesänä, niin pääsen käyttämään noita täydellisiä juhlavaatteita uudestaankin.

Aina kiire. Niin nytkin, joten ensi kerralla jotain syvällisempää tai ehkäpä jotain valmistunutta!

Ensiaskeleita

2007-10-01T18:22:00+03:00

Vihdoinkin jotain kivaa kirjoitettavaa! En ole viitsinyt vuodattaa tänne pahaa oloani, joten pidin taukoa kirjoittamisesta. Vaan nyt kuuluu jo parempaa ja sen te varmasti haluatte kuulla.

Ilona otti perjantaina aivan yllättäen ensimmäiset askeleensa. Tähän astihan hän on kontannut tai kulkenut 'paikkoja pitkin', eikä ole juuri suostunut kävelemään edes talutettaessa. Olimmekin aivan yllättyneitä, kun Ilonan kummitädin kanssa istuimme olohuoneessa ja siinä minun keinuni edessä Ilona yhtäkkiä seisoi ilman tukea minusta poispäin ja otti pari askelta. Samaa harjoiteltiin sitten myös lauantaina muutaman kerran ja tietenkin eilen ja tänään on sama jatkunut. Typykkä nousee seisomaan ihan keskeltä lattiaa ilman kehoitusta, pari kertaa olen ohimennen huomannut tämän seisovan paikallaan ja sitten kun ehdotan, että käveles vähän, on taas otettu pari askelta. Ei vielä paljon, mutta siitä se lähtee. Ja ikäähän on jo reilu vuosi ja kaksi kuukautta. Muihin lapsiimme jos vertaan, niin myöhään tuo meinaa lähteä liikkeelle. Anniina vanhimpana otti ekat askeleensa juuri ennen yksivuotispäivää, Helinä ja Ahti kävelivät 10-kuisina ja Linnea jo 9-kuisena.

Ensiaskeleita otti myös Anniina, siis ensiaskeleitaan 9-vuotiaana. Se oikea päivä meni viikko sitten ja lauantaina juhlittiin pienellä porukalla. Äitini oli päivällä jo meillä auttamassa lastenhoidossa että minä sain siivota. Isäni perheineen ei päässyt paikalle, mutta näemme ensi lauantaina kuitenkin veljeni häissä. Siskoni perhe oksensi aamusta asti, joten heitä emme olisi edes päästäneet sisälle =). Juhlimme siis Erkin puolen suvun kanssa. Kivaa oli ja ilta jatkuikin hyvin, sillä lähdin vielä ystävieni kanssa ravintolakierrokselle. Tai kierros käsitti kylläkin vain kaksi paikkaa ja kotiin lähdin ennen kahta. Mutta kävinpä edes tuulettumassa!

Voisihan sitä sitten laskea ensiaskeleiksi myös minun ja Erkin uuden alun. Viikko sitten kriisi huipentui ja nyt opettelen uudelleen luottamusta. Saa nähdä onko miehestä enää ansaitsemaan luottamustani. Aika selvittää. Muuten olen edelleenkin vakuuttunut siitä, että juuri Erkki on se mies, jonka kanssa haluan elämäni jakaa. Hitaasti siis edetään. Ja kärsivällisesti.

Kiitokset vielä kaikille kriisiä kanssani eläneille!

Mistä tunnet sä ystävän

2007-08-27T20:05:00+03:00

Perjantai-lauantai -yönä minulla oli huono olla. Laitoin tekstiviestin ystävälleni. Hän tietenkin nukkui, olihan kello yli kaksi yöllä. Vaan hänpä heräsi ja vastasi viestiini. Minä vastasin taas hänen viestiinsä ja hän minulle. Näin jatkaen kulutimme yön aamuun lähes kello kuuteen asti. Hänen vierellään hereillä oli miehensä, minä nyyhkytin sohvalla yksin. Aamun sarastaessa alkoi helpottaa ja vielä ystäväni tuli apuun kun olisin muuten ollut lasten kanssa yksikseni koko päivän. Ystävälläni olisi ollut muutakin tekemistä tuolle lauantaipäivälle, lapsensakin hän oli vienyt mummolaan. Mutta kun minulla oli hätä, hän laittoi minut etusijalle.

Minulla on monta ystävää, olen siinä suhteessa rikas. Mutta tuona yönä ystäväni oli enemmän kuin ystävä, hän oli enkeli.

Toivon, että teillä kaikilla on lähellänne samanlainen ystävä.

Elämä palailee uomiinsa hitaasti. Mutta eihän vauhti ole tärkeintä, vaan suunta. Tämän viikon lopulla laitan blogin salasanan taakse, muttei täällä silti ole odotettavissa mitään suuria henk.koht. paljastuksia. Päivitystahtikin jatkunee hitaana. Pyytäkää sähköpostitse salasanaa jos haluatte lukea juttujani jatkossakin.

<3

Ei otsikkoa

2007-08-25T09:35:00+03:00

Jo alkaa helpottaa.

Kiitos myötätunnostanne ja esirukouksista, niillä todella on voimaa.

Edit! Huomatkaa, että salasanaa pitää pyytää sähköpostitse minulta. Painakaa nappia oikealla nimeni alla, niin näette osoitteeni.

Tässä välissä aion laittaa tämän henkilökohtaisen blogini salasanalliseksi. Jos enemmän innostun esittelemään kutomuksiani, saatan perustaa niille toisen julkisen blogin ilman salasanaa.

Keksin salasanan lähipäivinä, kysykää sitä sähköpostitse osoitteesta hempukan_puuhat@luukku.com.

Ei otsikkoa

2007-08-22T06:06:00+03:00

Kriisi. Tauko.

Kevennys ja synttärit

2007-08-11T09:27:00+03:00

Meillä asuu taiteilija. Mitäs tykkäätte tästä? Linnea piirsi tämän pari viikkoa sitten. Aivan liian harvoin katselen hänen piirroksiaan tarkkaan, sillä niitä tulee päivittäin monta. Mutta tämä oli jäänyt lojumaan olohuoneeseen, tarkemmin sanottuna löysin sen sohvan alta siivotessani, ja kyselin sitten vähän selityksiä kuville.

Ilmiselvästi kuvassa on pupu grillaamassa porkkanaa leirinuotiolla. Takana oikealla näkyy pupun kaikkein suurin porkkana ja vasemmalla teltan seinällä kasvaa lisää porkkanoita astiassa. Kynttilä palaa synttärikakussa ja kassissa on pupulle ruokaa. Huomatkaa siro istuma-asento kiven päällä!

Tänään Linnea täyttää 7-vuotta! Eipä tässä muuta voi, kuin olla kiitollinen tuosta aivan ainutlaatuisesta lapsesta. Linnea on luova, vilkas, puhelias ja lapsistamme ehdottomasti avosydämisin. Linnea on aina valmis luopumaan omistaan muiden hyväksi. Tästä hyvänä esimerkkinä se, kun viime viikolla Raija-mummulta kävimme hakemassa jätskit. Mummua epäilytti, että mahtaako niitä olla neljä, että kaikille riittäisi. Niitä oli, mutta kun mummu toi jätskit autoon minä sanoin lapsille, ettei niitä riitäkään, kuka jää ilman. Arvaatte varmaan, että Linnea hetkeäkään epäröimättä sanoi jäävänsä ilman. Eikä ollut edes pahoillaan. Vaan olipa tietenkin tyytyväinen kun jäätelöitä riittikin myös hänelle. Samalla asenteella tyttö on aina jakamassa omistaan, vaikkei esim. isosiskonsa todellakaan yhtä kiltisti jaa karkkejaan/tarrojaan/helmiään takaisinpäin.

Eilen juhlimme pienesti Linnean synttäreitä. Minulta on aivan paukut loppu, enkä jaksanut tehdä edes täytekakkua. Tosin viikko sitten juhlimme Linnean nimipäiviä, joten kyllä tässä on herkkuja syöty. Illalla muuten Linnea juoksi sängystään kertomaan, että kieli tärähti! Minähän en heti edes hoksannut olla innostunut, kunnes Linnea demonstroi vielä ärrää siinä edessäni. Ihan puhtaasti ei taida ärrä täristä, mutta vähän alkua on ilmassa...

Nyt minä syön aamupalan. Ja iltapäivällä minä menen Tampereelle!